Englanninkielisillä on sanonta ”hurry up and wait” (olisiko se ”kiirehdi odottamaan” — kääntäminen on aina niin vaikeaa). Se on kuvannut melkein kaikkea muuttamiseen liittyvää. Tavarat tuli seulottua kiireellä kesäkuun puolivälissä, että ennätin ennenkuin pakkaajat tulivat viemään kaiken pois. Onnistuin kiitettävästi — toivon mukaan rojua tuli muutettua varsin vähän (takaisin) Suomeen. Sen jälkeen kontti taisi odotella parikin viikkoa ennenkuin se lähti ylittämään Atlanttia. Suomeen se saapui elokuun toisella viikolla. Ensimmäisenä kiirehdin tullaamaan auton, vain odottaakseni vielä viikon saadakseni sen kuormasta…
Odotuksen ansiosta minulle jäi enää pari päivää aikaa aloittaa katsastus. Pääkaupunkiseudulla katsastuskonttoreihin tuntui olevan muutaman päivän jonot, joten soitin Kauhavan katsastusasemalle. Sinne sai ajan heti seuraavaksi aamuksi, eli ratin taakse ja ajamaan. Palvelu Kauhavan A-Katsastuksessa oli erittäin ystävällistä, vaikka parin tunnin kuluttua auto olikin hylätty. Tiesin, että näin kävisi, mutta nyt tullin myöntämä siirtolupa olisi voimassa marraskuulle asti. Oikeanväristen parkkivalojen asentamiseksi oli kuitenkin aikaa vain kuukausi, jos halusi välttää kokonaan uuden katsastuksen (lue: maksun).
Olin kuvitellut, että auton kaikenpuolinen säätäminen voisi tapahtua nopeasti menemällä merkkihuoltoon. Sieltä vastaus kaikkiin kysymyksiin tulisi kuin apteekin hyllyltä. Tämä unelma murskautui heti ensivisiitillä: autoni moottorityyppiä ei ole edes mainittu lohkolämmittimien osaluettelossa. Lisäksi sain itse juosta (tai siis ontua) ympäri huoltamoa etsimässä juuri sitä henkilöä, joka hoitaisi kutakin kohtaa autossa. (Olin siis kuvitellut, että minulla olisi vain yksi (1!) yhteyshenkilö huoltoliikkeeseen.) Valojen korjaukseen suositeltiin umpioiden poraamista… Järkytykseltäni en edes tullut tivanneeksi, että kuka kertoisi minulle alustan ruostesuojauksesta.
Kun nyt olin ymmärtänyt, että auton säätäminen tulee olemaan ihan oikeaa käsityötä eikä mitään valmiiden palasten vaihtoa, niin olen valmis valitsemaan huoltamoa ihan eri tavalla. Haluaisin löytää korjaamon, missä halutaan auttaa kaikissa asioissa, niin etten joudu alituiseen etsimään vaihtoehtoisia paikkoja ja vaivaamaan autoilevia ystäviäni. (Vaikka olenkin mekaanikon poika, niin jostain syystä se rasvamonttugeeni ei ole periytynyt. Tai ehkä se on piilevä ominaisuus — ajoittain luulen voivani oppia ymmärtämään auton sisuskaluista ainakin jotain.)
Päädyin joka tapauksessa pitämään Seinäjoen Käyttöautoon varaamani huoltoajan valojen poraamiseksi. Näin saisin auton katsastettua varmimmin ajoissa, vaikka huoltoa pitikin odotella pari viikkoa. Ja nähtävästi kannatti odottaa: Jarmo oli tehnyt huolellista työtä ja uudet parkkivalot olivat paikoillaan siistin symmetrisesti. Heijastinmateriaalia oli irronnut reikien ympäriltä minimaalisesti ja työn roskat oli siivottu umpion sisältä pois.
Nyt autosta on hyväksytty katsastuspäätös ja odottelen vain rekisterikilpiä, jotka piti tilata erikseen. USA:n kilpiä varten mitoitettuun takakontin kannen syvennykseen kun ei edes se neliskanttinen EU-kilpi mahdu suosiolla. Kilpiä saa kuulemma odottaa kolmisen viikkoa.
Kilpien asentaminen vaatii lisää poraamista ja ensimmäiset yöpakkaset muistuttavat siitä, että moottorin lämmitystä tarvitaan pian ja että tiepintoja suolataan pian. Pitää kiirehtiä sitä huoltopaikan valintaa.