Ray vei minut syömään ja kyseli tietokonejuttuja siinä samalla. Hän oli valmistautunut, ja tarkisti aina välillä muistilapulta, mitä kaikkea piti kysellä. Yhtäkkiä naapuripöydän täti keskeytti: ”Anteeksi, mutta en voinut olla kuulematta” ja alkoi selittää oman tietokoneenkäyttönsä ongelmia…
— Mistähän johtuu, että kun lähetän sähköpostia, niin se aina tulee virheellisenä takaisin, mutta jos vastaan viesteihin, niin aina toimii?
— Hmm, no siinä osoitteessa on varmaan jokin kohta, joka huomaamatta menee väärin.
— No siis se on se vee vee vee, öö…
— Hmm, tuo ei kuulosta sähköpostiosoitteelta.
— No niinpäs onkin, no voi voi, ja minä olen vaikka kuinka monta kertaa… … …
Onneksi olimme jo saaneet syödyksi, joten Ray maksoi laskun pikaisesti ja yritimme hipsiä pois. Mutta kyllä se täti vielä ennätti vaihtaa muutaman sanan:
— Oletko sinä semmoinen tietokoneguru?
— No minä olen IT-puolella töissä.
— Käytkö korjaamassa ihmisten tietokoneita?
— Juu ei, en minä — ihan vaan läheisten ystävien koneita joskus vähän…
— Jaa, niinkö. No voi… No mutta mulla oli vielä joku asia…
— Et kai kuitenkaan tullut listan kera?
Täti alkaa kaivamaan kassia: ”No kyllä sen piti olla jossain täällä…”