Ei ole ollenkaan uusi ajatus, että tuleva työnantaja kirjoittaa työnhakijan nimen Googleen ja muodostaa sitä kautta palkkaamispäätökseen vaikuttavia mielipiteitä. Kuitenkin useimmilla ihmisillä on selvä raja yksityisen elämän ja työelämän välillä. Yksityiselämän asiat eivät kuulu työpaikalle, ja työelämän asioitakin tavallisesti pyritään pitämään poissa kotielämästä. Internetissä tämä raja helposti hämärtyy — on liian helppoa nähdä kumpikin elämä samalla kertaa hakukoneiden avulla.
Harrastuksista, mielenkiinnon kohteista ja maailmanmenosta yleensä olisi kiva voida kirjoittaa vapaasti, miettimättä sitä, kenen kanssa asiasta on samaa mieltä. Kaveripiirissä keskusteltaessa näin voikin tehdä. Yleensä harrastuslistoilla kirjoittaa samasta asioista kiinnostuneiden kanssa. Useimmat blogit taas on suunnattu kavereille — tai en ainakaan tunne ketään, joka olisi aloittanut kirjoittamaan blogia tavoitellakseen julkisuutta. Viestejä kirjoittaessa tulee automaattisesti otettua huomioon kohderyhmä, ja teksti voi sisältää viittauksia foorumin yhteiseen historiaan, jonka kaikki lukijat pääsääntöisesti ymmärtävät.
Hakukoneen tuloslistasta poimittuna yksittäisen viestin sisältö on helppo tulkita väärin. Harva lukija viettänee aikaa lukemalla saman foorumin muuta sisältöä. Ongelmaksi voivat muodostua myös työhön täysin liittymättömät mielipiteet: työpaikkahaastattelussa ne tuskin tulevat esiin, mutta Internetin palstoille jätetyt kommentit voivat helposti nousta hakukoneen palauttamien linkkien kärkeen.
Parasta ehkä olisi kirjoittaa useammassa paikassa eri asioista. Ehkä se rajoittaisi hakukoneiden kykyjä jonkin verran.
Itse kirjoitan blogiin mieluummin kuin sähköpostiin juuri siksi, että se ”pommittaminen” tuntuu ikävältä. Kaikki eivät ehkä halua lukea mielipiteitäni, ja blogista ne voi vaikka rajata aihepiirin mukaan. Sähköposti on myös jotenkin enemmän kahdenkeskinen media, niinkuin perinteinen kirje. Jos sen osoittaa isolle joukolle, niin se alkaa (minusta) tuntua ketjukirjeeltä — jotenkin minusta sähköpostiviesti on kivempi, jos se on kirjoitettu erityisesti vastaanottajaa ajatellen.
Postilista voisi olla yksi vaihtoehto, mutta sekin tuntuu jotenkin hassulta: mainostanko sitä kaikille, ”tilatkaa täältä mun ajatuksia” vai miten? :-)
Enemmän kuin satunnaisesti kiinnostuneet voivat myös tilata blogin RSS-virtana, jolloin viestit saa heti, kun ne on julkaistu. (Mikäänhän ei ole Internetissä kamalampaa kuin wanha juttu.)
Vertaisverkot (P2P) voisivat olla tulevaisuudessa ”sisäpiirin” asioiden levitystie. Tällä hetkellä se taitaisi kuitenkin vaatia käytännössä kaikille omaa (pääsääntöisesti kiinteää) Internet-yhteyttä. Kaiken maailman NATit ja vaihtuvat IP-osoitteet olisivat häiriönä. Lisäksi ne, jotka lukevat näitä juttuja vaikkapa työpaikalta (toki esim. lounastunnilla tai muuna vapaa-aikana) eivät voisi osallistua.
Sitten pitäisi vielä miettiä ratkaisu julkisille postilistoille, joihin osallistuu työn ulkopuolella…
Kimmo Suominen — 10.3.05 @ 20:24
Ongelma syntynee ainakin osittain siksi, että ihmiset käyttävät verkkoja sekä julkaisukanavana että yksityiseen yhteydenpitoon. Yksityisempi toiminta toteutetaan kuitenkin perinteisin julkaisuvälineiden keinoin, jolloin se ei enää pysykään yksityisenä. Toki on paljon helpompaa kirjoittaa yksi asia yhteen kertaan ja näyttää se mielivaltaiselle joukolle tuttavia (ja siinä sivussa tuntemattomia), kuin rajata vastaanottajien joukko vaikkapa niihin, joiden sähköposti-osoite on tiedossa, ja joita viitsii ”pommittaa” säännöllisillä viesteillä.
P2P-verkkojen ”yhteisöllisyys” on vielä täysin lapsenkengissä, vaikka ne voisivat toimia mielenkiintoisena ratkaisumallina. Ehkä hinku siirrellä tiedostokopioita on sumentanut useimpien tekijöiden visiot.
Artsi — 8.3.05 @ 15:57